Puhemies, Talman,
Artificiell intelligens, robotisering, automatisering, digitalisering, blockkedjor, delningsekonomi. Många är de begrepp, som kommit att illustrera megatrenderna i det vi i riksdagens framtidsutskott kallat radikala teknologier. Teknologier som inte bara är framtiden utan är redan här och nu.
En viktig utgångspunkt för vår attityd till dessa trender är att bejaka dem. Förstås kan vi tycka hjärtligt illa om att artificiell intelligens och dess applikationer, som vi levande, tänkande människor ändå själva uppfunnit, tänker och agerar som vi människor – fast snabbare - och därför exempelvis stjäl våra jobb.
Ett faktum är ändå att dessa teknologier finns och i högsta grad kommer att finnas i fortsättningen. Alltså måste vi acceptera detta, inte sticka huvudet i sanden.
Poängen är ändå att teknologiutvecklingen inte är någon naturlag, som lever sitt eget liv. Frågan är bara hur människan kan behålla initiativet, styra eller avstyra utvecklingen i önskad riktning och se till att teknologin förblir dräng och inte blir herre.
Det betyder att utvecklingen måste hanteras och definieras också med andra mätare än dem för effektivitet, produktivitet, snabbhet och inbesparingar. Den redogörelse som vi idag diskuterar anlägger det helt nödvändiga rastret på datasamhället: det etiska. Vad vill vi att teknologin skall göra för oss – och vad inte?
Puhemies,
Hallitukisen selonteko keskittyy aihepiiriin, joka välillä jää katveeseen, kun hehkutamme teknologiakehityksen viimeisimpiä innovaatioita. Tämä katvealue on nimenomaan kehityksen ja eri sovellusten eettinen puoli, joka ei saa eikä voi elää omaa elämäänsä erillään itse teknologiakehityksestä. Sen vaikutuksien arviointi eettisestä näkökulmasta on oltava orgaaninen osa itse kehitystyötä. Näppärä diplomi-insinööri ei voi täysin ulkoistaa tätä pohdiskelevalle filosofille. Intressi on kuitenkin yhteinen.
Yhteisiä ovat myös kysymykset siitä, miten pitkälle haluamme kehittää tekoälyä? Onko päämääränä, että vempele tekee sellaisia viranomaispäätöksiä, joissa yksilön toimeentulo, maahantulo tai hoidon tarve on päätösten kohteena ilman, että ihmisäly – siis inhimillinen harkinta - on osallisena? Vai haluammeko, että pitkälle kehittynyt tekotunneäly korvaisi sen puuttuvankin inhimillisen tekijän? Ja miten ratkaista vaikkapa autonomisen liikenteen liikenneturvallisuuteen liittyvät haasteet?
Vapaakauppa ei ole säännöistä vapaata kauppaa, vaan kauppaa jota käydään sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Vähän samalla tavalla valtavalla vauhdilla kehittyvää teknologiaa pitää osata prosessoida myös perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Siksi on hyvä, että Euroopan Neuvosto ja EU valmistelevat eettistä kehikkoa tekoälyn kestävälle hyödyntämiselle jossa kohteena ovat vaikutukset yksityisyyteen, ihmisarvoon, kuluttajasuojaan ja syrjimättömyyteen.
Puhemies,
Näiden huomioiden jälkeen on kuitenkin hyvä todeta, että tekoäly ja robotiikka ovat ehdottomasti Suomen ja suomaisyritysten menestystekijöitä. Siksi hallitus on oikeassa, kun se haluaa nostaa Suomen maailman parhaimmaksi tekoälyn soveltajaksi. Siihen linkittyy sekä yksityisen että julkisen sektorin toiminta- ja kilpailuedellytykset.
Puhumme tulevaisuudesta, jossa nopeat taatusti edelleen tulevat syömään hitaat, mutta jossa myös vahvasti ihmisarvon jakaumattomuuteen uskovat ja eettiseen vaikutusten arviointiin kykenevät toivottavasti syövät ne, joiden suoraviivaisessa arvomaailmassa ei ole muuta kuin nollaa ja ykköstä.
